High Sierra Trail, osa 5

Tällä viikolla jatkamme matkaani High Sierra Traililla. Lähdimme leirintäalueeltamme Wallace Creekille neljäntenä iltana. Tässä jaksossa käsittelemme viidettä päivää sieltä Guitar Lakeen.

Päivä 5 alkoi kylmänä aamuna. Ryhmäni, minä mukaan lukien, halusi kovasti lämmetä lähtemällä polulle. Tämä muutaman mailin pituinen lyhyt osuus oli ainoa High Sierra Trail -reitillä, joka kulki sekä John Muir Trailin (JMT) että Pacific Crest Trailin (PCT) reitin varrella. Varhaisesta tunnista huolimatta kohtasimme useita vaellusryhmiä, jotka kulkivat jommallakummalla reitillä, yleensä PCT:llä. Kuten tavallista, he olivat kaikki ystävällisiä, mutta koska matkustimme vastakkaisiin suuntiin, keskustelut eivät kestäneet kovin kauan.

Jos saan poiketa hieman sivupolusta, haluan antaa korkeat pisteet High Sierra Trailin opasteille. Muistaakseni jokainen risteys, jonne otin, oli hyvin merkitty opasteilla, kuten yllä oleva. Hyviin opasteisiin poluilla ei pidä koskaan luottaa tai pitää itsestäänselvyytenä.

Muutaman mailin ajettuamme PCT:tä pitkin oli aika jättää se ja suunnata kohti Guitar Lakea. Näkisimme kuitenkin vielä paljon lisää PCT-vaeltajia, sillä monet ilmeisesti leiriytyivät Crabtree Wilderness Rangerin lähelle tehdäkseen sivumatkan Mount Whitney -vuoren, Yhdysvaltain 48 osavaltion korkeimman vuoren, huipulta kiipeämisen jälkeen.

Tämä reitin osuus oli erittäin luonnonkaunis, kun ohitimme vuoristojärviäni, kuten yllä kuvassa olevan, jonka luulen olevan Timberline-järvi. Huomaa, että tässä vaiheessa puut alkavat lyhentyä ja kasvaa kauemmas toisistaan, mikä tarkoittaa, että olemme kiipeämässä puurajan yläpuolelle toista kertaa tällä matkalla.

Jatkoimme kiipeämistä puurajan yli, kunnes saavuimme viidennen päivän määränpäähämme, Guitar Lakeen. Yllä olevassa kuvassa näkyy leiripaikkamme kitaran kaulan vierustalla.

Saanen lopettaa ja sanoa ääneen ja selvästi, ettemme olisi saaneet leiriytyä ruohikolle emmekä niin lähellä järveä. Ainoa tekosyymme on, että saapuessamme oli todella kylmä ja tuulista. Tarvitsimme maata telttojen kiinnittämiseen, tai ainakin niin me silloin luulimme. Jälkikäteen ajateltuna se on kuitenkin huono tekosyy. Olisimme voineet painottaa telttoja kivillä.

Hämärän laskeutuessa kaksi metsänvartijaa tuli ja moitti meitä sääntöjen rikkomisesta. He olivat täysin oikeassa. Olimme syyllisiä, kuten meille syytettiin, ja se tuntui minusta kamalalta, ja tuntuu siltä vielä tänäkin päivänä. Metsänvartijoilla oli oikeus huomauttaa meille, mutta vastuussa oleva mies päästi meidät ystävällisesti pälkähästä ankaralla saarnalla.

Meitä käskettiin pöyhimään ruoho ennen lähtöä ja pyytämään siltä anteeksi, minkä todella teinkin. Lisäksi jätin viestin, jonka näet yllä olevassa kuvassa.

Kaiken kaikkiaan viides päivä oli luultavasti kuudesta helpoin. Sekä kilometrit että korkeuserot olivat keskimääräistä pienemmät. Meillä oli paljon vapaa-aikaa Guitar Lakella, josta nautimme kävelemällä ympäriinsä, ratkomalla logiikkapulmia ja pelaamalla korttia.

Minulla oli vaikeuksia nukkua sinä yönä ja vietin valveillaoloaikani tuijottaen kaunista, kirkasta tähtitaivasta. Noin kello 2 aamuyöllä upea täysikuu nousi harjanteen ylle. Silmäni tottuessa pimeyteen, vuorten yllä kohoavan kuun kirkas valo oli loistava. Se muistutti minua auringosta, joka kurkisti kuun takaa ja merkitsi täydellisen auringonpimennyksen loppua.

Ensi kerralla päätämme kuusiosaisen High Sierra Trail -sarjan kuudenteen ja viimeiseen päiväämme vaelluksella.

Kirjoittanut: Michael Shackleford