Camino de Santiago (osa 2)

Jo Caminolle pääseminen on melkoinen ponnistus. Kuten tarinani ensimmäisessä osassa mainitsin, päätin aloittaa Le Puysta Ranskasta ja matkustaa pyörällä. Yksi tämän suunnitelman haasteista oli polkupyörän hankkiminen. On olemassa palveluita, jotka lainaavat polkupyöriä Caminon suorittamista varten. Ne palvelut, joita katselin, näyttivät kuitenkin toimittavan polkupyöriä vain Espanjassa sijaitseviin lähtöpisteisiin. Myös kustannukset olivat huomattavat, noin 500 euroa.

Päätös ostaa polkupyörä Le Puysta osoittautui ehkä vähemmän helpoksi, kun aloin etsiä pyörää noin viikkoa ennen lentoani. Halusin maastopyörän, mutta niissä harvoissa pyöräliikkeissä, joita Le Puyssa on, ei yksinkertaisesti ollut sitä varastossa. Sitten kokeilin Leonia, paljon suurempaa kaupunkia, eikä sielläkään näyttänyt olevan pyörää. Ranskassa näytti olevan pyöräpulaa. Pyöräliikkeillä ei myöskään näyttänyt olevan paljon varastoa, mutta ihmiset yleensä tilasivat pyörät etukäteen toimitettavaksi pyöräliikkeeseen, joka kokosi ne.

Lyhyesti sanottuna, paras vaihtoehto, jonka pystyin tekemään viikon varoitusajalla, oli Obrea Vector ja tavaratelineen lisääminen takaosaan. Tätä kutsuisin retkipyöräksi. Se ei ollut maastopyörä, jota halusin, mutta paras, jonka pystyin tekemään.

Kun tuo ongelma oli ratkaistu parhaani mukaan, lähdin Las Vegasista 30. elokuuta Lyoniin, Ranskaan. Tämä edellytti jatkoyhteyksien tekemistä Seattlessa ja Frankfurtissa, Saksassa. Ovelta ovelle -matka kesti yli 24 tuntia. Saavuttuani vihdoin Lyoniin vietin siellä koko päivän kaupunkia katsellen.

Vietettyäni koko päivän Lyonin tutkiskelua, lähdin seuraavana päivänä junaan Le Puyyn. Tämä vaatisi junan vaihtoa Saint Etiennessä. Mainitussa pienessä kaupungissa odottivat samaa junaa paljon rähjäisen näköisiä reppuja kantavia nuoria. Vaikka en tiennyt varmasti, aikoivatko he tehdä Caminon, olin melko varma, että useimmat heistä aikoivat. Se oli ensimmäinen merkki siitä, että Caminolla olisi paljon ruuhkaa. Tiesin jo muista lähteistä, että syyskuu on suosittua aikaa matkustaa.

Saapuessani Le Puyyn kävelin ensin pyöräliikkeeseen noutamaan ja maksamaan aiemmin tilaamani polkupyörän. Sitten menin katedraaliin, joka on Le Puyn lähtöpiste, ja ostin valtakirjan. Valtakirjan tarkoituksena on kerätä leimoja matkan varrella olevista paikoista todistaaksesi, että olet tehnyt sen. Minun olisi pitänyt ostaa simpukka tässä vaiheessa, jonka pyhiinvaeltajat kiinnittävät reppuihinsa. En kuitenkaan tiennyt tästä tavasta tuolloin.

Katedraalin kyltissä luki, että pyhiinvaeltajien messu olisi kello 19.00. Tulkitsen sen tarkoittavan kello 19.00. Olin unohtanut, että Euroopassa käytetään sotilasaikaa. Jos he olisivat tarkoittaneet kello 19.00, he olisivat sanoneet kello 19.00. Joten tein toisen retken turhaan.

Seuraavana aamuna aikaisin ja kirkkaana lähdin vaatimattomasta hotellistani rautatieaseman luota. Varsinainen lähtö oli katedraalin oven kautta, mutta minusta tuntui, että olin jo kahdesti perillä, eikä minun tarvinnut raahata polkupyörääni ylös mäkeä, jolla se sijaitsi. Niinpä kuljin kaupungin läpi, kunnes liityin takaisin Caminolle. Pian Camino muuttui kiviseksi poluksi hieman kaupungin ulkopuolella. Se oli liian jyrkkä ja kivinen pyöräillä, joten kävelin sitä pitkin pitkää mäkeä ylös. Maasto vaihteli jatkuvasti kivisistä poluista hiekkateiksi.

Sinä aamuna tein parhaani pysyäkseni Caminolla. Yksi aluksi kelpaavalta tuntunut osuus kuitenkin muuttui vähitellen kapeaksi ja jyrkäksi alamäkeen johtavaksi poluksi tiheässä pensaikossa. Tunsin itseni hölmöksi yrittäessäni kantaa polkupyörääni alas tätä osuutta. Muut jalankulkijat ovat varmasti pitäneet minua täysin idioottina. Kun vihdoin saavuin pienelle tielle, luovuin suunnitelmastani seurata Caminoa. Sen sijaan kulkisin enimmäkseen päällystettyjä teitä, jotka olivat samalla alueella kuin Camino.

Söin oikein mukavan lounaan Saugesissa. Jälkeenpäin oli taas kumpuilevia vihreitä kukkuloita. Sää oli pilvinen ja miellyttävän viileä. Mäkien ja suuren painon kantamisen vuoksi en ehtinyt taittaa niin paljon matkaa kuin olin kotona suunnitellut. Tutkin karttojani lounaalla ja suunnittelin meneväni pieneen St-Alban-sur-Limagnolen kaupunkiin ja toivovani löytäväni yösijan. Noin kello 15.30 ajoin kuitenkin matkan varrella hyvin pienen Le Sauvagen kaupungin läpi. Kaupungin ainoa liike oli mukavan näköinen albergue (ranskaksi auberge). Siinä oli suuri terassi, jolla oli pyhiinvaeltajia, jotka joivat olutta ja viiniä. Päätin poiketa sinne, jos heillä olisi tilaa, ja onneksi heillä olikin.

Yöpymisen, illallisen ja aamiaisen hinta oli 40 euroa, mikä on erittäin kohtuullinen. Kun isännän poika oli käynyt läpi säännöt ja olin maksanut, hän antoi minulle ensimmäisen leiman. Yllä olevassa kuvassa näkyy kaksi leimaa, mutta valtakirjan mukana tulee automaattisesti yksi.

Odottaessani illallista tapasin ensimmäisen pyhiinvaeltajakumppanini, suunnilleen minun ikäiseni miehen Isosta-Britanniasta, joka matkusti yksin. Hän vaikutti hyvin yllättyneeltä siitä, että tein Caminon Ranskassa polkupyörällä. Tässä vaiheessa en ollut vielä nähnyt yhtäkään pyöräilijää. Myöhemmin tapasin nelihenkisen perheen Australiasta. He olivat ystävällinen porukka. Ryhmän vanhempi nainen oli käynyt Woodstockissa.

Noin kello seitsemän nautimme herkullisen kotitekoisen illallisen. Brittiläinen mies oli hieman väittelyssä australialaisen ryhmän nuoremman miehen kanssa. Kun keskustelu kääntyi Melbournen vietnamilaisen ruoan aitouteen, se kuumeni melkoisesti. Australialainen mies yritti rauhoittaa tunnelmaa löytämällä jonkin miellyttävän ratkaisun aiheeseen, mutta brittiläisen miehen oli pakko sanoa viimeinen sana.

Myöhemmin samana iltana jaoin huoneen, jossa oli noin kuusi vuodetta, vain tuon australialaisen miehen kanssa. Hän luetteli minulle listan kaikesta, mitä tuo australialainen mies sanoi, mikä hänen mielestään ei pitänyt paikkaansa. Kauniiden tunteiden kantaminen pienistä mielipide-eroista vähäpätöisissä asioissa ei ollut sitä ystävällistä keskustelua, jota odotin Caminolla.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen päivä oli hyvä alku. Kolmannessa osassa kerron teille päivästäni Nasbinalsissa.

---

K: Käyttämällä vaakaa ja neljää painoa sinun on kyettävä tasapainottamaan mikä tahansa kokonaislukuinen kuorma väliltä 1–40. Kuinka paljon kunkin neljän painon tulisi painaa?

A: Niiden tulisi punnita luvun 3 neljä ensimmäistä potenssia: 1, 3, 9 ja 27. Näin tasapainotat kuormat 1:stä 40:een:

1 W=1

2 W+1=3

3 W=3

4 W=1+3

5 9=1+3+W

6 9=3+W

7 9+1=3+V

8 9=1+W

9 9=L

10 9+1=V

11 9+3=V+1

12 9+3=V

13 9+3+1=V

14 27=V+9+3+1

15 27=V+9+3

16 27+1=V+9+3

17 27=V+9+1

18 27=V+9

19 27+1=V+9

20 27+3=V+9+1

21 27+3=V+9

22 27+3+1=V+9

23 27=V+3+1

24 27=V+3

25 27+1=V+3

26 27=V+1

27 W=27

28 W=1+27

29 W+1=3+27

30 W=3+27

31 W=1+3+27

32 9 + 27 = 1 + 3 + W

33 9+27=3+W

34 27+9+1=3+W

35 27+9=1+V

36 27+9=V

37 27+9+1=V

38 27+9+3=V+1

39 27+9+3=V

40 27+9+3+1=V

---

24. lokakuuta 2024 Pulmapeli:

Kolmen ihmisen, Alexin, Bobin ja Cathyn, täytyy ylittää silta. Alex voi ylittää sillan 10 minuutissa, Bob voi ylittää 5 minuutissa ja Cathy voi ylittää 2 minuutissa. Käytettävissä on myös polkupyörä, ja kuka tahansa voi ylittää sillan 1 minuutissa polkupyörällä. Mikä on lyhin aika, jossa kaikki miehet pääsevät sillan yli?