Perustuslain tutkimus

Tämän viikon uutiskirjettä varten minulla oli radikaali idea tarkastella, mitä Yhdysvaltain perustuslaki sanoo virkasyytteestä. Onneksi sana mainitaan vain kuusi kertaa. Katsotaanpa, miten se soveltuu Trumpin toiseen virkasyytteeseen. Yritän parhaani mukaan olla puolueeton.

Ennen kuin aloitamme, on muiden kuin amerikkalaisten tilaajien edun nimissä kysyttävä, voidaanko virkasyytteen jälkeistä rangaistusprosessia soveltaa entiseen presidenttiin. Ongelmana on, että perustuslaki ei sano suuntaan tai toiseen.

Seuraavassa on kuusi mainintaa ja lyhyt tulkintani niiden soveltuvuudesta Donald Trumpin toiseen virkasyytteeseen. Laitan ne karkeasti järjestykseen sen mukaan, miten ne merkitsevät perustuslaillisia kysymyksiä.

”Edustajainhuone valitsee puhemiehensä ja muut virkailijansa; ja sillä on yksinomainen valta asettaa virkasyyte.” – 1 artiklan 2 pykälä

Kukaan ei tosissaan kiistä sitä, että edustajainhuone asetti Donald Trumpin virkasyytteeseen tai heidän oikeutensa tehdä niin hänen ollessaan vielä virassa, 14 päivää ennen syytettä.

”Presidentillä … on valta myöntää armahduksia ja lykkäyksiä Yhdysvaltoja vastaan tehdyistä rikoksista, lukuun ottamatta virkasyytettä koskevia tapauksia.” – 2 artiklan 2 pykälä

Yllä oleva lainaus on itsestään selvä. Olen kuullut joidenkin ihmettelevän, miksi Trump ei armahtanut itseään presidenttinä ollessaan päästäkseen virkasyytteestä. Vastaus on, ettei hän voinut. Vaikka itsearmahdus katsottaisiin perustuslailliseksi, mitä ei ole koskaan tapahtunut, se ei olisi "pääse virkasyytteestä vapaaksi" -kortti. Se koskisi käsittääkseni vain liittovaltion rikostuomioistuimia.

”Kaikkien rikosten oikeudenkäynnit, lukuun ottamatta virkasyytetapauksia, suoritetaan valamiehistön toimesta; ja oikeudenkäynti pidetään siinä osavaltiossa, jossa mainitut rikokset on tehty; mutta jos rikoksia ei ole tehty missään osavaltiossa, oikeudenkäynti pidetään sellaisessa paikassa tai paikoissa, jotka kongressi on lain nojalla määrännyt.” – 2 artiklan 2 pykälä

Tämäkään ei näytä olevan olennaista tässä tapauksessa, koska kyseessä oli virkasyyte. Koska senaatti käsittelee virkasyyteasioita, on vain loogista, että ne käsiteltäisiin senaatin kammiossa.

”Senaatilla on yksinomainen valta käsitellä kaikki virkasyytteet. Tätä tarkoitusta varten istuessaan heidän on vannottava vala tai annettava vahvistus. Kun Yhdysvaltain presidenttiä syytetään, korkeimman oikeuden puheenjohtajana toimii korkeimman oikeuden puheenjohtaja. Ketään ei saa tuomita ilman kahden kolmasosan läsnä olevien jäsenten suostumusta.” – 1 artiklan 3 §

Tämä osoittaa tuomioon vaadittavan 2/3 äänten enemmistön. Tämä korkea rima saattaa selittää, miksi yhtäkään Yhdysvaltain historian presidenttiä ei ole erotettu virastaan, vaikka Andrew Johnson oli yhden äänen päässä erottamisesta. Kukaan ei kiistä 2/3 sääntöä.

Pidän olennaisempaa kysymystä siitä, miksi korkeimman oikeuden puheenjohtaja ei johtanut tapausta. Hän teki niin sekä Clintonin että Trumpin ensimmäisessä virkasyytteessä. Tässä tapauksessa oletan, että hän piti sitä vapaaehtoisena, koska istuvaa presidenttiä ei ollut syytettynä. Sen sijaan puheenjohtajana toimi Patrick Leahy, väliaikainen presidentti . Mikä tämä asema on, saatat kysyä? Sitä ei pidä sekoittaa senaatin enemmistöjohtajaan, nykyiseen Chuck Schumeriin. En halua poiketa aiheesta, mutta lyhyesti sanottuna se on varapresidentin sijainen, joka virallisesti johtaa senaattia. Tässä asemassa oleva senaattori on virallisesti senaatin toiseksi korkein jäsen varapresidentin ollessa ensimmäinen, vaikka mielestäni se on enimmäkseen seremoniallinen titteli.

”Yhdysvaltain presidentti, varapresidentti ja kaikki virkamiehet erotetaan virastaan, jos heidät on asetettu syytteeseen ja heidät on tuomittu maanpetoksesta, lahjonnasta tai muista vakavista rikoksista ja rikkomuksista.” – Artikla 2, pykälä 4

Tämä on tärkeä asia. Trumpin puoli väitti oikeudenkäynnin olleen laiton, koska Trump ei ollut presidentti oikeudenkäynnin aikaan. Olen varma, että he sanoisivat ja sanoivatkin, että oikeudenkäynnissä oli paljon melua tyhjästä, koska Trumpia ei voitu erottaa virastaan, koska hän ei ollut enää virassa.

En käsittele tässä uutiskirjeessä sitä, mitä pidetään "vakavampina rikoksina ja rikkomuksina", koska rajoitan sen vain siihen, oliko itse oikeudenkäynti laillinen.

”Syytetapauksissa annettava tuomio ei saa ulottua pidemmälle kuin virasta erottamiseen ja kelpaamattomuuteen hoitaa ja nauttia mistään kunnia-, luottamus- tai voittoa tavoittelevasta virasta Yhdysvalloissa, mutta tuomittu osapuoli on kuitenkin vastuussa ja syytteeseenpanon, oikeudenkäynnin, tuomion ja rangaistuksen alainen lain mukaisesti.” – 1 artiklan 3 §

Tämäkin on tärkeä asia. Siinä sanotaan, että tuomio ei saa ulottua pidemmälle kuin virasta erottamiseen ja tulevan viran hylkäämiseen. Syyttäjäpuoli väitti, etteivät he pyytäneet erottamista, koska hänet oli jo erotettu, vaan oikeutta olla ottamatta vastaan tulevaa virkaa. Koska kahden kolmasosan enemmistöä ei saavutettu, mikään ei estä Trumpia asettumasta ehdolle uudelleen presidentiksi vuonna 2024.

Kokonaiskuva on se, ettei kumpikaan osapuoli kiistä sitä, ettei perustuslaki sano kumpaankaan suuntaan, voiko senaatti tuomita presidentin virasta syytettyä entistä presidenttiä. Tämä on syytä toistaa – siinä ei vain sanota.

Jos mennään perustuslain kirjaimen mukaan, niin näyttäisi siltä , että artiklan 2, pykälä 4 ei salli entisen presidentin oikeudenkäyntiä.

Artiklan 1 3. pykälä kuitenkin osoittaa, että tulevan viran menettäminen on rangaistus, jota voitaisiin soveltaa kyseisessä tilanteessa. Kukaan ei väitä, että Trumpia asetettiin syytteeseen presidenttinä ollessaan kahdesti.

En tiedä, kuinka olennaista tämä on, mutta senaatti sai virkasyyteartikloja vasta tammikuun 20. päivän jälkeen, kun Trump ei ollut enää virassa. Jos ne olisivat saaneet ne ennen tammikuun 20. päivää, mielestäni perustuslain vastaisuusargumentti ei olisi pitänyt yhtä hyvin paikkaansa.

Koko juttu tuntuu asettavan kaksi lauseketta toista vastaan. Jotkut saattavat väittää, että se asettaa perustuslain kirjaimen ja hengen vastakkain. Mielestäni on syytä huomata, että lain harmailla alueilla syytetty yleensä saa epäilyksen hyödyn rikosoikeudenkäynneissä. Toisaalta tämä ei ollut perinteinen rikosoikeudenkäynti, vaan sellainen, joka on tapahtunut vain neljä kertaa Yhdysvaltain historiassa, eikä siihen ole juurikaan sääntöjä tai ennakkotapauksia, joihin voisi tukeutua.

Taidanpa lopettaa tähän. Olkoon asiakirjoista selvää, etten ole koskaan ilmaissut selkeää mielipidettäni siitä, mikä olisi oikea tapa äänestää. Toivon todella, että yleisö on oppinut ainakin yhden asian perustuslaista, ja siksi kirjoitin tämän uutiskirjeen.

Kirjoittanut: Michael Shackleford