WOO logo

Cirque du Soleilin rakkausshow’n arvostelu -- 22.11.2018

Näin juuri eilen illalla Cirque du Soleilin Loven ensimmäistä kertaa. Miragen tapahtumapaikka on täydellinen. Lava on X-muotoinen teatterin keskellä, eikä teatteri ole kovin valtava, joten kaikki istumapaikat ovat hyvät.

Itse esitystä on vaikea kuvailla. Siinä ei ole juonta, joten sinun ei tarvitse tuntea haastetta ymmärtääksesi, mitä tapahtuu, kuten Kan tapauksessa. Asut näyttävät suoraan Austin Powers -elokuvasta. Beatles-musiikki, joka korostaa Sgt Pepperin aikakautta, näytelmät ja näyttelijät näyttävät spontaanisti puhkeavan esiin missä tahansa kappaleessa onkaan. Trampoliineja, benji-köysiä ja köysiä näkyy usein. En ole asiantuntija, mutta akrobatian vaikeustaso tuntui pienemmältä kuin Mysteressä ja Kassa, mutta suunnilleen samalta kuin Zumanityssa (ainoat, joihin voin sitä verrata).

Kuten mainittiin, musiikki keskittyy vahvasti Sgt. Pepper -albumiin, valitettavasti minulle, koska olen aina ajatellut, että kyseinen albumi on yliarvostettu. En myöskään koskaan pitänyt kappaleesta Hey Jude, vaikka he tietenkin pitivät. Jotenkin he onnistuivat soittamaan kaikki Beatles-kappaleet, joista en pidä, ja muutaman suosikkini. Joskus kappaleiden välissä he soittivat luultavasti satunnaisia keskusteluja, jotka oli nauhoitettu live-mikeillä äänityksen aikana. Taustalla olevilla videonäytöillä he näyttivät paljon Beatles-kuvia, mutta yhtäkään en ollut tuttu. Mielestäni he yrittivät antaa Beatles-faneille jotain uutta.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että pidin Lovesta, mutten rakastanut Lovea. En ole alun perinkään mikään suurin Cirque-fani, joten pidä se mielessä, jos kuulostan liian negatiiviselta. Neljästä näkemästäni Cirque-esityksestä laittaisin paremmuusjärjestykseen parhaasta huonoimpaan: Mystere, Love, Ka ja Zumanity.

Keskustelu rakkaudesta foorumillani Wizard of Vegasissa .